No niin. Nyt on sitten insesti-infotilaisuus pidetty. "Kaikki syytteet pitävät paikkansa" -periaattella vieläpä. Hyvä näin, vaikka asia sinänsä on kauhea. Toivottavasti tietoisuus siitä, että asioiden käsittely väärissä paikoissa - oikeihin paikkoihin niitä edes päästämättä - on ollut "virallisenkin" kannan mukaan vakava virhe, auttaa edes hiukan uhrien pahaa oloa. Hurjalta tuntuu että oikeuden ja avun saamisen sijaan on saanut aivan väärää apua - hengellinen apu ei peitä henkistä kipua, ovathan ne aivan eri asioita, varsinkin kun sen hengellisenkin avun laita on niin ja näin, kun sillä peitellään rikosta...
Pieni ihmisen mieli ei voi käsittää itse tekoa, ei peittelyä, ei ammattitaidottomia neuvoja uhreille, ei rikoksen uusimisen mahdollistamista, ei mitään niitä pahoja asioita joista nämä uutiset kertovat. Ainoa minkä voin jotenkin hahmottaa, on se epätoivo johon uhri on jätetty. Olen elämäni aikana yhden pedofilian uhrin kanssa keskustellut (sitä tapausta selvitettiin ja uhri keskusteli siitä ystävienkin kanssa), eikä ollut mukavaa kuultavaa millainen suhde naisella parhaassa iässä oli omaan seksuaalisuuteensa ja kehoonsa. Hän ei kokenut kehoaan omakseen, saati sitten osana omaa seksuaalista minää. Se identiteetti, naiseus, häneltä oli viety.
Kyllä tekee kipeää. Jospa tämä olisi hyvä käänne? Jospa tulevaisuudessa näin vaaralliset epänormaalit taipumukset huomattaisiin paremmin jo pienemmistä merkeistä? Jospa epänormaaleja lähestymisyrityksiä kokeneet uskaltaisivat heti kertoa epävarmoista ja tunnekuohuisista epäilyksistään eteenpäin, heti ensimmäisen epäilevän ajatuksen myötä. Ilmeisesti näitä taipumuksia vain on tietyllä prosentilla ihmisistä ja tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Tarvitsemme työkaluja ilmiön kitkemiseen ajoissa.
Rukoilen tänä iltana kaikkien uhrien puolesta - sekä tekijöidenkin. Jumala, auta heitä etteivät he enää tuottaisi tuskaa kenellekään.
torstai, 7. huhtikuuta 2011
torstai, 24. maaliskuuta 2011
Saako kirkossa olla mieltä?
Aina jännä juttu. Kirkko joka puhuu suvaitsevuudesta ja avarakatseisuudesta ei enää oikeasti suvaitse erilaisia näkemyksiä sitäkään vähää kuin ennen. Onko paniikki päällä? Eikö oikein tiedetä ketä kirkossa halutaan pitää, ketä vaientaa tai potkaista pois? Onko luterilais-raamatullista tapaa uskoa enää olemassa?
Jos joku tai jotkut, joilla on jokin vakaumus jostakin asiasta, ovat missään kytköksissä ev.lut kirkkoon, pienenkin risahduksen kuuluessa joku kirkon herroista rientää heti vakuuttelemaan ettei kirkossa toki näin opeteta. Miten kirkossa sitten opetetaan? Ei ole enää selkeitä kantoja niihin elämänarvoihin, joihin vielä aivan joitakin vuosia sitten oli. Minua alkaa oikeasti pelottamaan, milloin joku taho kritisoi uskontunnusta - ja joku kirkon herroista alkaa heti kumartelemaan, että emmehän me toki oikeasti niin ajattele... Silloin joutuu miettimään, että missä on töissä ja mihin kuuluu.
Tämä purkaus ei ole minkään yksittäisen uutisen tai tapauksen aikaansaannos. Alkaa vain tuntumaan siltä, että kirkko on tuuliajolla oleva laiva jota maallistuneen ihmiskunnan yhä vapaammat arvot puhaltavat haluamaansa suuntaan, eikä kirkko tajua yhtään meneekö se merkittyä väylää pitkin, vai kohti karikkoa. Rukoilen että jotakuinkin turvallisella väylällä pysyttäisiin.
Jos joku tai jotkut, joilla on jokin vakaumus jostakin asiasta, ovat missään kytköksissä ev.lut kirkkoon, pienenkin risahduksen kuuluessa joku kirkon herroista rientää heti vakuuttelemaan ettei kirkossa toki näin opeteta. Miten kirkossa sitten opetetaan? Ei ole enää selkeitä kantoja niihin elämänarvoihin, joihin vielä aivan joitakin vuosia sitten oli. Minua alkaa oikeasti pelottamaan, milloin joku taho kritisoi uskontunnusta - ja joku kirkon herroista alkaa heti kumartelemaan, että emmehän me toki oikeasti niin ajattele... Silloin joutuu miettimään, että missä on töissä ja mihin kuuluu.
Tämä purkaus ei ole minkään yksittäisen uutisen tai tapauksen aikaansaannos. Alkaa vain tuntumaan siltä, että kirkko on tuuliajolla oleva laiva jota maallistuneen ihmiskunnan yhä vapaammat arvot puhaltavat haluamaansa suuntaan, eikä kirkko tajua yhtään meneekö se merkittyä väylää pitkin, vai kohti karikkoa. Rukoilen että jotakuinkin turvallisella väylällä pysyttäisiin.
torstai, 16. syyskuuta 2010
Populismipolitiikkaa
Politiikassa on ilmiö, jota monilla, kuten minulla, on vaikea sulattaa: populismi. Näkyvin osa populismia on äkikseltään ajateltuna poliitikkojen lausunnot, joissa otetaan voimakkaasti epäkohtia esiin, muttei esitetä niihin järkeviä korjausehdotuksia ja sitä, mistä kohteista epäkohtiin sijoitettu raha otettaisiin pois.
Pinnan alla on kuitenkin toinen, mielestäni vielä paljon huolestuttavampi ilmiö: populistinen uran luominen. Tämä tarkoittaa määrätietoista eteenpäin pyrkimistä poliittisella uralla. Se toteutuu niin, että henkilö hakeutuu jokaiseen lautakuntaan ja johtokuntaan johon vain pääsee, vaikka ei osallistuisi muuten millään tavalla kyseisten tahojen ruohonjuuritoimintaas. Näin kerätään vakuuttavan näköistä listaa ansioluetteloon.
Tämä ilmiö raivostuttaa minua suuresti, sillä se ikävä kyllä näkyy seurakuntien luottamuselimissä. Poliittista uraa luovat ihmiset tulivat mukaan kuvioon, kun takavuosina seurakuntavaalien listoista tuli puolueittain koottavia. Nyt meillä luottamuselimissä kunnallispoliitikkoja, joita ei ikinä näe missään seurakunnan toiminnoissa mukana. Tullessaan valituksi he käyvät nimellisesti joskus kokouksissa, valittavat siellä toimintojen puutteita - haluamatta tehdä itse asioille mitään - ja kirjoittelevat sitten lehtiin "asiantuntevia" mielipiteitään seurakunnankin toiminnasta. Tästä "luottamushenkilönä" toimimisesta he sitten saavat kauniin pienen cv-merkinnän ja saavat mummot ja vaarit äänestämään itseään, koska osa ihmisistä arvostaa edelleen kristillisiä perusarvoja ja luulee henkilön niitä edustavan. Suorastaan huvittava on ilmiö, että nämä henkilöt ilmestyvät etupenkkiin tilaisuuksissa joilla on julkisuusarvoa - ja tottakai istuvat lehtikuvissa piispan vieressä jos tämä vierailee seurakunnassa.
Mitä nämä poliitikot saavat seurakunnan luottamuselimissä aikaan. Eivät mitään, näin väittäisin. He eivät kunnolla tunne seurakunnan toimintaa ja lennokkaat vaatimukset toiminnan tehostamiseksi ovat vähemmän realistisia. Mutta nyt seurakuntavaalien alla on näkyvissä erittäin ikävä ilmiö: nämä populistipoliitikot ajavat todelliset luottamushenkilötoivot pois listoilta. Monet eivät halua olla keräämässä ääniä ja näin pönkittämässä pyrkyreiden uraa eteinpäin. Nykyisen vaalitavan mukaan näin käy, jos ei itse tule valituksi. Nyt joutuu miettimään tarkoin ketä ja millaisia arvoja haluaa omalla ehdokkuudellaan kannattaa, moni jää siksi pois eikä ala ehdokkaaksi. Kyllä harmittaa!
Pinnan alla on kuitenkin toinen, mielestäni vielä paljon huolestuttavampi ilmiö: populistinen uran luominen. Tämä tarkoittaa määrätietoista eteenpäin pyrkimistä poliittisella uralla. Se toteutuu niin, että henkilö hakeutuu jokaiseen lautakuntaan ja johtokuntaan johon vain pääsee, vaikka ei osallistuisi muuten millään tavalla kyseisten tahojen ruohonjuuritoimintaas. Näin kerätään vakuuttavan näköistä listaa ansioluetteloon.
Tämä ilmiö raivostuttaa minua suuresti, sillä se ikävä kyllä näkyy seurakuntien luottamuselimissä. Poliittista uraa luovat ihmiset tulivat mukaan kuvioon, kun takavuosina seurakuntavaalien listoista tuli puolueittain koottavia. Nyt meillä luottamuselimissä kunnallispoliitikkoja, joita ei ikinä näe missään seurakunnan toiminnoissa mukana. Tullessaan valituksi he käyvät nimellisesti joskus kokouksissa, valittavat siellä toimintojen puutteita - haluamatta tehdä itse asioille mitään - ja kirjoittelevat sitten lehtiin "asiantuntevia" mielipiteitään seurakunnankin toiminnasta. Tästä "luottamushenkilönä" toimimisesta he sitten saavat kauniin pienen cv-merkinnän ja saavat mummot ja vaarit äänestämään itseään, koska osa ihmisistä arvostaa edelleen kristillisiä perusarvoja ja luulee henkilön niitä edustavan. Suorastaan huvittava on ilmiö, että nämä henkilöt ilmestyvät etupenkkiin tilaisuuksissa joilla on julkisuusarvoa - ja tottakai istuvat lehtikuvissa piispan vieressä jos tämä vierailee seurakunnassa.
Mitä nämä poliitikot saavat seurakunnan luottamuselimissä aikaan. Eivät mitään, näin väittäisin. He eivät kunnolla tunne seurakunnan toimintaa ja lennokkaat vaatimukset toiminnan tehostamiseksi ovat vähemmän realistisia. Mutta nyt seurakuntavaalien alla on näkyvissä erittäin ikävä ilmiö: nämä populistipoliitikot ajavat todelliset luottamushenkilötoivot pois listoilta. Monet eivät halua olla keräämässä ääniä ja näin pönkittämässä pyrkyreiden uraa eteinpäin. Nykyisen vaalitavan mukaan näin käy, jos ei itse tule valituksi. Nyt joutuu miettimään tarkoin ketä ja millaisia arvoja haluaa omalla ehdokkuudellaan kannattaa, moni jää siksi pois eikä ala ehdokkaaksi. Kyllä harmittaa!
perjantai, 6. elokuuta 2010
Löytö bittiviidakosta
Sähköposteja kaivellessa huomasin, että olen muistanut työtovereitani runomuotoisilla viesteillä. Tässä olen näemmä pahoitellut talvella jotain unohdusta...
Sama pää kuin kesällä
mun kaulaani koristaa,
samaa päätä mun täytyy yrittää
yhä uudestaan kouluttaa,
ei samaan päähän voi järkeä
sekä hiuksia yhdistää,
siksi yritän yhä uudestaan
hiuksia vähentää...
Sama pää kuin kesällä
mun kaulaani koristaa,
samaa päätä mun täytyy yrittää
yhä uudestaan kouluttaa,
ei samaan päähän voi järkeä
sekä hiuksia yhdistää,
siksi yritän yhä uudestaan
hiuksia vähentää...
keskiviikko, 4. elokuuta 2010
Coda
Koululaiset alkavat kaivata kouluun, vaikka sanovatkin jotain aivan muuta. Kierrokset alkavat nousta ja pientä kähinää on joka asiasta - normaalia enemmän. On se hyvä että kohta on taas organisoitua tekemistä.
Tällaisiin kesiin ei olla totuttu. Koko perhe on jotenkin voimaton: joka asiaan täytyy käskeä normaalia enemmän ja silti evä värähtää heikonlaisesti. Aikuiset ovat yhtä velttoja kuin käskettävät. Liikuntakin on helteillä jäänyt liian vähiin...
Suviseuroista jäi taas mukavia muistoja, vaikka sähläämistähän se aina vähän on. Varjopaikkoja kun etsi ja joi tarpeeksi, ei helle ollut mitenkään ylivoimainen. Aivan "maallikkojenkin" keskustelunaiheeksi nousi useamman kerran kollega, jonka ääni ei meinannut kestää esilaulajan tehtävää. Selvästi kuuluneet ongelmat tuottivat hämillisiä kommentteja ja kysymyksiä, joita minullekin osoitettiin. Arkaluontoinen aihe tämä kieltämättä on, mutta kollegalla olisi nyt itsetutkiskelun paikka: oma ääni on tässä ammatissa tärkein työkalu ja siitä täytyy huolehtia lähes päivittäin. Jos ongelmia tulee, avun hakemista ei saa viivyttää yhtään -jokainen päivä ja laulettu laulu pahentaa tilannetta ja lisää riskiä äänihuulien pysyvään vammautumiseen. ÄÄNIONGELMA EI PARANE LAULAMALLA jos tekniikkavirhettä tai muuta ongelmaa ei poisteta (allergiaa, astmaa tms.) Jos taas ääni on ylirasittunut tai laulaja on kipeä, ei ole oikein tulla vajaakuntoisena töihin. Silloin levätään ja annetaan toisten tehdä työt. Tähän ei ole poikkeuksia, terve itsekritiikki on yhtä tärkeä ominaisuus kuin muu ammatillinen osaaminen. Joku kollega tekee ylimääräisen vuoron mielellään, kun sille on perusteltu syy.
Työpäivä pitäisi aina aloittaa äänenavauksella, niin monelta murheelta säästyy. No, pakko myöntää, tässä asiassa omatunto kolkuttaa itsellänikin. Ahkerampi pitäisi siinä asiassa olla.
Tällaisiin kesiin ei olla totuttu. Koko perhe on jotenkin voimaton: joka asiaan täytyy käskeä normaalia enemmän ja silti evä värähtää heikonlaisesti. Aikuiset ovat yhtä velttoja kuin käskettävät. Liikuntakin on helteillä jäänyt liian vähiin...
Suviseuroista jäi taas mukavia muistoja, vaikka sähläämistähän se aina vähän on. Varjopaikkoja kun etsi ja joi tarpeeksi, ei helle ollut mitenkään ylivoimainen. Aivan "maallikkojenkin" keskustelunaiheeksi nousi useamman kerran kollega, jonka ääni ei meinannut kestää esilaulajan tehtävää. Selvästi kuuluneet ongelmat tuottivat hämillisiä kommentteja ja kysymyksiä, joita minullekin osoitettiin. Arkaluontoinen aihe tämä kieltämättä on, mutta kollegalla olisi nyt itsetutkiskelun paikka: oma ääni on tässä ammatissa tärkein työkalu ja siitä täytyy huolehtia lähes päivittäin. Jos ongelmia tulee, avun hakemista ei saa viivyttää yhtään -jokainen päivä ja laulettu laulu pahentaa tilannetta ja lisää riskiä äänihuulien pysyvään vammautumiseen. ÄÄNIONGELMA EI PARANE LAULAMALLA jos tekniikkavirhettä tai muuta ongelmaa ei poisteta (allergiaa, astmaa tms.) Jos taas ääni on ylirasittunut tai laulaja on kipeä, ei ole oikein tulla vajaakuntoisena töihin. Silloin levätään ja annetaan toisten tehdä työt. Tähän ei ole poikkeuksia, terve itsekritiikki on yhtä tärkeä ominaisuus kuin muu ammatillinen osaaminen. Joku kollega tekee ylimääräisen vuoron mielellään, kun sille on perusteltu syy.
Työpäivä pitäisi aina aloittaa äänenavauksella, niin monelta murheelta säästyy. No, pakko myöntää, tässä asiassa omatunto kolkuttaa itsellänikin. Ahkerampi pitäisi siinä asiassa olla.
sunnuntai, 18. heinäkuuta 2010
Vainaita
Monissa seurakunnissa on töitä tiedossa, kun vajaata 30 jo heinäkuussa hukkunutta laitetaan kuoppiin. Aika hurja saldo. Kuitenkin näkisin jonkinlaisen tilastovääristymän tässäkin, saman ilmiön kuin lumisina talvina.
Aika moni hukkunut on ollut 70-80 vuotias ja hukkunut uidessaan. Talvisin moni saa sairaskohtauksen lunta kolatessaan: äkillinen voimakas rasitus ja pumppu ei enää kestäkään. Kesällä ensin lämpö heikentää, johon helpotusta haetaan vedestä - sitten innostutaan uimaan kun vesi virkistää. Vaikutus on sama kuin talvisella lumen kolauksella...
Sanoisin näitä tapauksia luonnollisiksi kuolemiksi. Poikkeusolosuhteissa heikoimpien terveys ei kestä ja piilevät sydänviat tulevat ilmi.
Tämä on tietty MUTUA.
Aika moni hukkunut on ollut 70-80 vuotias ja hukkunut uidessaan. Talvisin moni saa sairaskohtauksen lunta kolatessaan: äkillinen voimakas rasitus ja pumppu ei enää kestäkään. Kesällä ensin lämpö heikentää, johon helpotusta haetaan vedestä - sitten innostutaan uimaan kun vesi virkistää. Vaikutus on sama kuin talvisella lumen kolauksella...
Sanoisin näitä tapauksia luonnollisiksi kuolemiksi. Poikkeusolosuhteissa heikoimpien terveys ei kestä ja piilevät sydänviat tulevat ilmi.
Tämä on tietty MUTUA.
perjantai, 16. heinäkuuta 2010
Runotus
päivän sarastaessa
helteinen matka
näkymiä
avara taivas ja maa
taukopaikka
käänne
hitaasti vaalenevat varjot
tänään ei vielä tuule
yli suurten vesien
valo taittuu pisaroissa
helteinen matka
näkymiä
avara taivas ja maa
taukopaikka
käänne
hitaasti vaalenevat varjot
tänään ei vielä tuule
yli suurten vesien
valo taittuu pisaroissa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
